Viime lauantaina oli tarkoitus lähteä Somerolle molempien hevosten kanssa ja olin sopinut Salla kanssa että se tulee hyppäämään toisella. Kun Pyry sitten perjantaina sairastui, oli sanomattakin selvää ettei se lähde mukaan, vaan teki lauantaina vain rennon höntsäilypäivän ja lähdettiin sitten Lehmän kanssa maneesille. Olen viimeksi nähnyt 2014 vuonna kun joku muu on hypännyt Allilla. Oli siis jo todellakin aikakin nähdä tammaa maastakäsin ja kun kerran Sallan kanssa oli sovittu (ja ennen kaikkea jaksoi meille tulla kun me täällä korvessa asutaan!) että mennään maneesille, oli sanomattakin selvää että itse - todellakin mielelläni - seisoin vain auttamassa ja puomeja nostamassa.
Ja ai että saa olla ylpeä taas omasta hevosestaan. Huomaa että nyt kun on päästy taas hyppäämään viikoittain ja liikkuminen on säännöllistä (lue pävittäistä) tamma on huiman paljon rauhallisempi kaikessa tekemisessä. Ei siis pelkästään ratsastaessa vaan kaikki se käyttäytyminen on paljon helpompaa. Kyllä huomaa että hevonen on tehty liikkumaan. Salla ratsasti taitavasti, otti ohjeet vastaan ajatuksella ja ratsasti ennen kaikkea rohkeasti kaikkialle mihin käskin mennä. Siinä on ne avain sanat onnistuneeseen jumppatreeniin.
Halusin tehdä vain hyvää jumppaa ja lopulta päädyttiinkin käyttämään reilusti puomeja. Oli ilo kaiken muun ohella huomata että miten hevosen terveys vaikuttaa kaikkeen. Ennen Allille oli puomi-pysty-puomi tehtävä liki mahdoton. Se tuntui olevan aivan liian pitkä sinne väliin. Nyt se kuitenkin teki ne helposti ja etupäähänkin on tullut jo hyvin voimaa. Viimeisellä kerroilla uskalsin nostaa pienen jumppasarjan okseriakin 105 cm. Koska se tuli niin rohkeasti, varmasti. Sitä olen siihen taas kaivannut.
Tähän väliin huom; Käy tutustumassa Sallaan blogiin tästä!
Tähän väliin huom; Käy tutustumassa Sallaan blogiin tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti